Ortodoksinen kirkko
Haastattelimme Rautalammin ortodiksisen seurakunnan kirkkoherraa papppismunkki Johannes Parviaista. Häntä voi kutsua myös nimellä Isä Johannes.
Isä Johanes kertoi meille, että ortodiksisuus tarkoittaa oikeauskoisuutta tai "oikein ylistävää". Hän kertoi, että ortodokseilla on erittäin rikas jumalanpalveluselämä, joka on muotoutunut vuosituhansien aikana eri puolilla maailmaa. Ortodoksikirkko on helppo tunnistaa, koska siellä on aina ikoneja eikä Neitsyt Maria -patsaita.
Ortodokseja on Suomessa vähän yli 60 000. Suomessa ortodokseja on vähän, mutta joissakin ortodoksimaissa on miljoonia ortodokseja. Suurin osa suomalaisista ortodokseista on alun perin Karjalasta kotoisin, kuten myös Isä Johanneksen vanhemmat.
Isä Johannes ei ole koskaan kohdannut ennakkoluuloja ortodoksiuskontonsa vuoski, Ortodoksiuskonto uskaltaa näyttää toimintaansa ja tilojansa muille. Tämä on Isä Johanneksen mukaan selitys sille, miksi hän ei ole kohdannut epäluuloja uskontonsa vuoksi.
Ortodoksiuskonnon hyviä puolia on äärettömän rikas jumalanpalveluselämä: "Kun kastetaan, silloin liitetään kirkkoon, ja se kulkee koko sen elämän ajan", kertoi Isä Johannes. Kasteen jälkeen on jatkuvasti erilaisia jumalanpalveluksia ja pyhitystoimituksia. Ihminen voi pyytää itsellensä sakramentteja.
Risti näkyy kaikissa kristityissä kirkoissa. Myös ortodoksisuuden uskonnollinen merkki on risti. Ortodoksit tekevät ristin merkin kolmella sormella, ja ne tarkoittavat isää, poikaa ja pyhää henkeä. Pappi siunaa jumalanpalveluksen aikana ihmiset monta kertaa.
"Se on henkilökohtainen asia", Isä Johannes kuvaa ortodoksisen kirkon suhtautumista alkoholin käytööön. Kirkko toivoo kuitenkin, että sen jäsenet eläisivät terveellisesti. Alkoholia on ehtoolisessakin, mutta se määrä on hyvin pieni. Normaali alkoholinkäyttö jossain juhlissa tai ruokailun yhteydessä on Isä Johanneksen mukaan ihan sallittavaa.
Ortodoksien näkyvin juhla on pääsiäinen. Ennen pääsiäistä paastotaan neljäkymmentä päivää, ja pääsiäisenvietto kestää myös neljäkymmnetä päivää. Paasto alkaa laskiaissunnuntaista. Paaston aikana vältetään liharuokia ja maitotuotteita. Paaston aikana ei kuitenkaan ole tärkeintä ruoka vaan hengellinen elämä, rukoileminen ja jumalanpalveluksissa käyminen. Yhteisissä kokoontumisessa rukoillaan kaikkien ihmisten puolesta, erityisesti rukoillaan rauhantahtoa sotiviin maihin. Pääsiäisenvietto näkyy erittäin hyvin jumalanpalveluksissa. Myös joulu on tärkeä juhla, muistuttaa Isä Johannes: "Jos Kristus ei olisi syntynyt, niin ei olisi muitakaan (kristillisiä) juhlia".
Eri kirkkokuntien välisiä eroja Isä Johanes ei mielellään käsittele. Olisi parempi, jos kaikki vain hyväksyisivät sen, että isot maailman uskonnot ovat syntyneet Abrahamin jälkeläisten keskuudessa. Alkukohta on siis yhteinen. 1500 vuoden aikana on syntynyt eri puolilla maailmaa historiallisista syistä erilaisia korostuksia ja opillisia eroavaisuuksia kristillisten kirkkojen keskuudessa. Esimerkkinä eroavaisuuksista Isä Johannes mainitsee, että ortodokseilla on seitsemän sakramanttia, ja luterilaisilla kaksi. Myös jumalanpalveluksissa on eroavaisuuksia. Tärkein sakramentti molemmille kirkkokunnille on ehtoollinen. Isä Johanneksen mukaan Kristuksen tahto olisi, että maailman kaikki kristilliset kirkot "istuisivat samaan pöytään ja sopisivat, että tästä lähin kaikki voivat käydä missä vain ehtoollisella". Kristus perusti yhden kirkon, ja rukoili yhden kirkon puolesta. Hän toivoi, että opetuslapset pitäisivät yhtä loppuelämänsä, mutta valitettavasti ihmiset ovat aiheuttaneet hajaannuksen.
Jumala on kaiken A ja O, Isä Johannes painottaa. Isä Johanneksen mukaan me elämme täällä mailmassa Jumalan valtakunnan osana jo nyt. Kaikki tähtää tämän maailman ulkpuolelle eli Jumalan valtakuntaan. Kirkko odottaa Kristuksen uudelleen tulemista, jolloin tulee uusi aika uudenlaisessa maailmassa. Isä Johanneksen mukaan heillä on kuoleman jälkeen yksi ainoa suunta, johon he pyrkivät eli tämä elämä johdattaa heidät Jumalan valtakuntaan. "Kuoleman jälkeen me puhutaan kuolon uneen nukkumisesta eli ei kuolemisesta. Ihminen ikään kuin herää sielullisesti aivan toiseen maailmaan Jumalan valtakuntaan. Se on sielullinen asuinpaikka eli meidän ruumis jää tänne ja sielu palaa takaisin Jumalalle". Isä Johannes kertoo, että ortodokseilla ei ole kiirastulioppia. Ihmisiä ei jaeta paratiisiin ja "tuliseen pätsiin". Ne, jotka elämässään ovat pyrkineet kohti Jumalan valtakuntaa, pääsevät sinne. Isä Johanneksen mukaan muiden kohdalla yhteys Jumalaan katkeaa. "Jumala on rakastava ja anteeksiantanva, mutta se ei anna ihmisille vapautta toimia miten tahansa, koska me ollaan vastuullia tässä elämässä omista tekemisestä".
Isä Johannes kertoi ortodoksien tavoista ja tottumuksista meille. Hänen mukaansa Raamatussa ei suoranaisesti mainita, ettei saisi kiroilla, mutta kaikkien kuuluisi elää kunnolla. Isä Johannes harmittelee, että ihmiset käyttävät valtavasti kirosanoja: "Se ei ole kaunista ja sitä paitsi täysin tarpeetonta". Kirosanoihin liittyen Isä Johannes kertoi meille viisauden: "Jos hiljennetään kirosana jumalauta, (niin) siitä tulee rukous Jumala auta".
Isä Johanneksen mukaan ortodoksiuskonto on hyvin armollinen. Ortodoksien tapoihin ei kuulu toisten tuomitseminen, vihaaminen ja erilainen räyhääminen. Käytännössä ortodoksikirkko ei tuomitse ketään mistään. Sääntöjen rikkomisesta ei langetata minkäänlaisia kirouksia kenellekään. Rikoksentekijä on vastuussa teoistaan tälle maailmalle sekä tälle yhteiskunnalle, mutta kirkko rukoilee kaikkien puolesta. AIkoinaan ortodoksinen kirkko oli ankarampi: jos ihminen teki jotain todella väärää, hänet saatettiin erottaa kirkosta. Nykyään pyritään auttamaan, vaikka olisi murhamies. Esiaviollista seksiä ei ortodoksisuudessa kielletä. "Tottakai se on ihan luonnollista että he (pariskunta) ovat tutustuneet toisiinsa (ennen naimisiin menoa)", toteaa Isä Johannes.
Kysyimme Isä Johannekselta ortodoksien pukeutumiststa. Kirkossakävijän ei nykypäivänä tarvitse miettiä, onko pukeutunut oikein. Ennen vanhaan oli tapana, että naiset peittivät päänsä hunnulla. Monet vanhemmat naiset noudattavat vanhoja tapoja edelleen ja peittävät päänsä jumalanpalveluksissa. Sen sijaan papistolla on jumalanpalveluspuvut, joiden värit vaihtelevat juhlapäivien mukaan.
haastattelijat ja artikkelin kirjoittajat:
Sara-Tuuli Kauppinen ja Nella Baltzar 8J